Mustikka

Mustikka (Vaccinium myrtillus)

Myrtille, Wildheidelbeere, Mirtillo nero

Luonnonvarainen mustikka kasvaa tuoreessa metsämaassa, rannoilla, mäntysoilla ja tuntureilla. Mustikan varvut ovat vaaleanvihreitä ja marjat tummansinisiä. Mustikoita voi poimia heinäkuun lopusta aina syyskuun alkuun asti. Marjassa on voimakas ja herkullinen aromi, vaikkei se sisälläkään paljolti sokeria. Marjassa on runsaasti flavonoideja, karoteenia, B6- ja C-vitamiineja sekä magnesiumia.

Viimeisimpien Suomessa tehtyjen tutkimusten mukaan mustikka sisältää suuria määriä fenolisia yhdisteitä, kuten flavonoideja sekä hydroksikaneli- ja hydroksibentsoehappoja. Fenolisten yhdisteiden korkeiden pitoisuuksien vuoksi mustikka on voimakkaasti antioksidanttinen.

Luonnonvaraisella mustikalla on korkea antosyanidiinipitoisuus, ja se on noin viisinkertainen viljeltyyn mustikkaan verrattuna. Luonnonvaraisesta mustikasta tunnistetut pääantosyanidiinit ovat delfinidiini, malvidiini, petunidiini, syanidiini ja peonidiini.

Perinteisesti mustikkavalmisteita on käytetty:

• erilaisiin suolen toiminnan ongelmiin
• lavantautiin
• suun, ihon ja virtsateiden infektioihin
• kihtiin
• reumatismiin

Luonnonvaraista mustikkaa on käytetty myös vähentämään silmien rasitusta ja tukemaan niiden visuaalisia toimintoja.

Kuivatusta mustikasta valmistettua teetä on käytetty supistavana aineena ripuliin ja punatautiin, nestettä poistavana, viilentävänä ja ravitsevana lääkkeenä, estämään keripukkia sekä vähentämään verenvuotoa.

Ravinnon antioksidantit sekä runsaasti vihanneksia ja hedelmiä sisältävä ruokavalio lisäävät pitkäikäisyyttä, vähentävät sydän- ja verisuonitauteja sekä ehkäisevät syöpää.

Tuoreen mustikan ravintosisältö / 100 g